Ihan poissa pelistä!

Viimeisestä päivityksestä on lähes kuukausi. Koko sen ajan olen ollut sairaana. Tänään otin ensimmäisen kerran virkkuukoukun käteen, joten ilmeisesti olen paranemassa. Tänään kävin myös normaalilla aamupäivälenkillä ja iltapäivällä ulkona syömässä. Niin poikki sitten olinkin, että nukuin kahden tunnin päikkärit. Varmasti meneillään oleva pitkä antibioottikuurikin väsyttää.

Otin siis käsityön esille. Se on keskeneräinen torkkupeitto, jonka aloitin jo alkuvuodesta.  Se jäi neulegraffitiprojektin vuoksi pitkäksi aikaa käsityökoriin ja siellä se on odottanut myös sairauteni ajan. Myös paloista virkattava läppärinpäällinen odottaa jatkotyöstämistä.

Espanjassa alkoi vuoden suurin juhla, pääsiäinen. Tänään olivat ensimmäiset kulkueet isoimmissa kaupungeissa ja toki myös Fuengirolassa. En ollut paikan päällä katsomassa, kun en ole oikein tuollaisten massatapahtumien ystävä. Televisio on ollut auki pari tuntia ja koko ajan on näytetty kulkueiden etenemistä Sevillassa, Malagassa ja monessa muussa kaupunkissa. Uskonnolliset juhlat ovat täällä todella värikkäitä ja näyttäviä ja niiden eteen tehdään paljon työtä. Pyhimys- ja neitsytpatsaat ovat todella suuria ja raskaita ja niitä on kantamassa iso joukko miehiä. Ennusteiden mukaan säät suosivat tänä vuonna pääsiäisen viettoa Espanjassa.

Toivotan kaikille lukijoilleni mukavaa ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa,

Enya

Pieni palapeitto!

Palaprojekti jatkui torkkupeitolla. Minulla oli käyttämättömänä muutamaa eri väristä Gjestalin Maijaa ja ne päätyivät virkatuiksi kukiksi. Malli on siis sama kuin puuvillalangasta virkkaamassani tyynynpäällisessä. Vähän liian sinivihreäsävyinen tuli omaan makuuni, mutta sopii kyllä värittämään tylsää päiväpeittoa.

Peitossa on 110 palaa ja jokaisessa palassa on käytetty kolmea väriä. Yhdistin palat taas rinnakkain, mutta nyt jätin välit avoimeksi. Ainakin toistaiseksi tuntuu ihan hyvältä näin. Töppäsin viimeistelyssä höyryttämällä palat. Ovat kyllä siistin näköisiä, mutta villan kuohkeus katosi.

Viime viikon käsityöryhmässä aloin virkkaamaan sydäntä. Niitähän syntyi kotona sitten useampikin kappale ja nyt ne kaunistavat sisustusta verhotangosta roikkuen.

Yksi ryhmäläisistä oli virkannut upeita sormuksia ja kaksi niistä päätyi minun käyttööni. Ensi viikon tapaamisessa virkkaamme varmaan kaikki näitä!

Aurinkorannikolla on poikkeuksellisesti pilvistä ja sateista. Toivottavasti sade ei pilaa huomista päiväretkeäni Carratracaan!

Mukavaa viikonloppua,

Enya