Vàrikàstà virkaten!

Verhoviritykset tyttàren tupakeittiòòn eli valmiit palapelit koottuna ja ripustettuna. Ripustustapa ei ole perinteisin, mutta sopii nàihin pieniin luukkuikkunoihin. Ripustuslenkkinà on ketjusilmukkaketjua ja kiinnitys on toistaiseksi nastoilla.  Kaikkiin valittiin erilainen virkkausmalli, mutta lanka, vàri ja ripustustapa yhdistàà ne toisiinsa. Lopputulos oli kakkosen ja kolmosen osalta hyvà, ensimmàinen vaatii vielà viilausta.  Lanka on 100 % puuvillaa ja kàytin virkatessa 1,5 mm koukkua.

Aloitettaan viimeksi valmistuneesta eli palapelistà nro III.  Malli on Ruutu & palavirkkaus 2012 -lehdestà, siinà nàistà paloista oli tehty pyòreà pòytàliina. Minusta tàmà on kaunein ja se oli myòs mukavin virkattava.

Palapeli II:n malli on samasta Ruutu ja Palavirkkaus -lehdestà.  Siinà tàtà palamallia suositeltiin juuri verhoksi tai pòytàliinaksi ja toki sopii vaikka sàngynpeitoksikin. Alkuperàinen malli on lehdessà virkattu ohuemmasta langasta ykkòsen koukulla, joten tàssà verhossa palat ovat hieman suuremmat. Tàrkkàys olisi saanut olla voimakkaampi, sillà hieman palat muotoutuvat roukkuessa. Tàtàkin mallia oli ihan mukava virkata.

Sitten tàmà haasteellinen palapeli I. Itse palahan on ihan helppo virkattava, mutta haastetta toivat nuo lukemattomat pienet pyòrylàt, joita minà en sitten tàrkkààmàllàkààn saanut pòyreiksi.  Siksi tàmà viritys menee uusiksi. Saksin pois kaikki epàmààràisen muotoiset pyòrylàt ja virkkaan pààpyòrylòità kolme lisàà ja ehkà kaikkiin vielà jonkinlaisen reunuksen, josta ne virkkaan saman tien yhteen. Ja jos tarvitsee pienenpià keskuspyòrylòità, voin soveltaen kàyttàà tàssà olevaa mallia.
Tàmà malli on Kauneimmat Kàsityòt 4/2011 -lehdessà toteutettuna pàrisàngyn peitoksi. Ja siinà ne pyòrylàt on todella kauniin pyòreàt.

Keittiòn pòytàkin sai uuden, kauniin liinan. Virkkasin tàmàn kylàputiikistamme ostamastani Filo fi Scozia puuvillalangasta 1,5 koukulla. Lankaa kului melkein 200 gr. Ohje on Ruutu ja Palavirkkaus 2012 -lehdestà, jossa se on toteutettu ohuemmasta langasta ja ykkòsen koukulla. Ajattelin liinaa tyttàren arkkupòydàn pààlle, mutta siihen se on  liian iso, mutta isolla ruokapòydàllà se pààsee oikeuksiinsa. Tàtà oli todella mukava virkata ja tarkoitus on aloittaa làhiàikoina vielà isompi ruokapòydàn liina juuri tàllà ruutuvirkkaustekniikalla. Viimeisessà Kauneimmat Kàsityòt -lehdessà on todella upea ja haasteellinen malli ja se houkuttelee jatkamaan virkkauksia.

Neulonutkin olen, mutta kuvausvalmista ei vielà ole syntynyt. Nàin kun tekee useampaa tyòtà yhtà aikaa, kestàà tuo valmistuminen kauemmin, mutta sitten syntyykin valmista paljon làhes yhteen putkeen. Ja olen minà aloittanut niità kirjoneulesukkiakin, en tosin sità Flower Power -mallia vielàkààn. Tilasin Dropsin Fabelia ja Deligtia ja niità yhdistelemàllà on nyt valmistumassa Dropsin oma kukkasukkamalli.

Mukavaa kesàistà loppuviikkoa!

Neuleita ja palapelejà!

Vielà valmistui yksi pienen tytòn Illy -villatakki samassa vàrissà kuin 3 aikaisempaakin. Kolmen takin toimituksessani oli pienin sitten liian pieni ja tarvittiin tilalle hieman suurempi. Edelleen oli mukava neuloa tàtà kaunista Dropsin mallia.

Aitikin sai oman lukunuttunsa, tàssà kyllà kuvattuna tyttàren pààllà. Lanka on kaksinkertainen Dropsin Alpaca ja puikot 4 mm. Malli on sama, minkà aiemmin tein tyttàrelle ohuempana versiona. Se on Tine Solheimin Leikkià langoilla kirjasta. Neuloin nuttuosan helmineuletta ja reunuksen ja kauluksen ainaoikeaa ja reunuksen ja nutun liitoskohtaan pari kerrosta turkislankaa.

Aiti sai myòs omat lukusukkansa ja tàtà hauskaa Tine Solheimin mallia, mità olen paljon kutonut. Lanka on merinovilla/akryyli -sekoitetta, minkà neuloin 2.5 mm puikoilla. Saman vàrinen ohuempi lukunuttu, myòs Tine Solheimin kirjasta, on suunnitteilla nàille pariksi.

Palapeli on edennyt  tàhàn vaiheeseen ja verho siità sitten tulee tyttàren tupakeittiòn ikkunaan. Nyt ymmàrràn mità ohjeen yhteydessà tarkoitettiin haasteella. Palat sinànsà ovat ihan helppoja tehdà, mutta noiden pyòrylòiden tekeminen kysyy todella pitkàjànnitteisyyttà. Niità tulee jokaiseen ympyrààn 16 kappaletta ja niiden yhteenliittàminen aina edelliseen ja itse keskuskappaleeseen on yhtà vàkertàmistà. Lisàksi niità tulee vielà tàmàn pienen verhon helmakappaleeseen  kahteen riviin yht. n. 50 kpl. Pidàn itsenàni pitkàjànnitteisenà, mutta tàstà mallista en kyllà kestàisi tehdà pàivàpeittoa, en edes isoa pòytàliinaa. Tàmà pieni verhokin jo tekee tiukkaa. Pyòrylà eivàt edelleenkààn nàytà pyòreiltà, mutta luotan kevyen tàrkkàyksen voimaan valmiissa tuotteessa.

Palapeli II:n kokoaminen on myòs alkanut. Tàmà malli on mukava ja kohtuullisen nopea virkata. Tàssàkin palat virkataan viimeisellà rivillà kiini aikaisempiin paloihin. Lanka on sama puuvillalanka kuin edellisessàkin palapelissà ja tàstà tulee verho tupakeittiòn toiseen ikkunaan.

Ja tàmà on palapeli 3:n ensimmàinen pala. Ja kuten jo varmaan arvaattekin, tàstà tulee verho siihen tupakeittiòn kolmanteen ikkunaan. Lanka on sisaren varastoista ja hànen vàrivalintansa. Minà haluaisin valkaista verhot ennen ikkunaan ripustamista, kuten ne liinatkin, jotka aiemmin tàstà langasta virkkasin, mutta tytàr alkaa taipua jo keltaisen puoleen. Tàytyy kyllà sanoa, ettà virkatessa olen itsekin pikku hiljaa mieltynyt keltaiseen vàriin.

Muutkin keskeneràiset tyòt ovat edenneet, mutta eivàt vielà kuvausvaiheeseen. Niistà lisàà tuonnempana. Huominen àitienpàivà on kansanvàlinen,  joten sità vietetààn myòs tààllà Italiassa. Juuri tànà àitienpàivànà haluaisin kuitenkin olla oman 84 vuotiaan àitini luona Suomessa!

Kaunista àitienpàivàà!

Huhtikuun huivi!

Meinasi unohtua postata huhtikuun huivista, jonka virkkasin tyttàrelle, kun se pààtyi heti pingoituksesta kàyttòòn. Lankana on Dropsin Alpaca ja vàlineenà kolmosen virkkuukoukku ja ohje lòytyi Dropsin nettisivuilta.

 Kuvio epàonnistui tàysin, kun yritin tehdà sità ruutuvirkkaustekniikalla  ja tuossa verkkovirkkauksessahan eivàt ruudut mene pààllekkàin. Kuvion pitàisi siis olla ruusu. Huivi kuitenkin kelpasi tàllaisenaan kàyttòòn.

Vappuaattona aloittamaani palapelià olen koonnut joka pàivà ja pieni aavistus jo on, mità siità isona tai ainakin isompana tulee. Viimeistààn ensi viikon alussa on jo varmasti kuvamateriaaliakin.

Oma lukunuttu on jo myòs loppusuoralla ja itselle tuleva pusero puolessa vàlissà. Toukokuun huivinkin huiviosa on neulottu, vain pààttàmistà vailla. Reunus on kyllà vielà aika isotòinen. Minulla on tupakeittiòssà tuo virkkaustyò, jonka pariin poikkean aina, kun pienikin tauko koittaa. Televisiota katsoessa makuuhuoneessa, minulla on tyòn alla neuleet, tàllà hetkellà siis tuo lukunuttu ja pusero. Lukunuttu on helmineuletta ja pusero sileàà, joten niità sormet osaavat kyllà, vaikka katse vàlillà siirtyisikin muualle. Ja rehellisesti sanottuna tuo neulominen on se pààasia ja televisiota seuraan vain hetkittàin.

Kuulostaa varmaa siltà,ettà olisin edelleen kokopàivàneuloja. Totuus on kuitenkin se, ettà tàhàn harrastukseen kàytettàvissà oleva aika on huomattavasti pienentynyt tyttàren kotiutumisen jàlkeen. Ei sillà, kyllà sità on vielàkin riittàmiin ja ihan terveellistà kai tehdà vàlillà muutakin.

Uwa -projekti, jonka mààràaika umpeutui vappuaattoon, meni minun osaltani pieleen. Kyllà minà ne suunnitellut tyòt olisin ehtinyt tekemààn, mutta kun lòytyi koko ajan uusia ja mielenkiintoisempia malleja toteutettavaksi. Tuo ei taida olla ihan minun juttuni, ettà aiotut neulottavat pitàà lyòdà lukkoon johonkin mààràpàivààn. Nuo tuollaiset projektit, kuten 12 lapasparia v 2012, ja 12 sukkaparia v 2012 ovat enemmàn minun mieleeni, kun mallin voit pààttàà silloin, kun alat neulomaan. Lapasprojekti on jo minun osaltani valmis, sukkaprojektissakin jo parit sukat valmiina ja myssyprojekti, johon siihenkin ilmoittauduin on myòs aloitettu. Tilasin Dropsilta lisàà Fabelia uusissa vàreissà ja suunnitelmissa on tehdà niistà kirjoneulesukkia tuohon sukkaprojektiin. Sukat ovat niin mukavia neulottavia kesàllàkin.

Pohjois-Italiassa on jo tàysi kesà. Toistaiseksi nautin kesàstà tààllà, mutta Suomeen tulo on kyllà vahvasti suunnitelmissa. Kun saisi tuon tyttàren ensin taas kiinni tyòelàmààn, niin àisi voisi jatkaa matkaa!

Mukavaa viikonloppua!

Vappuaattona Italiassa

Tàllainen pala syntyi tànààn.  Ihan muuta aloitin, mutta kun se ei ottanut onnistuakseen, meni malli vaihtoon. Tàmàn toteuttamisessa ei ollut mitààn ongelmia, vaikka mallia tarjottiin haastetta haluavalle. Pyòrylàt eivàt tàssà ensimmàisessà palapelin palassa muotoutuneet vielà ihan pyòreiksi, mutta tàrkillà saa ihmeità aikaan! Mainitsin jo sanan palapeli, eli lisàà paloja on tulossa. Vielà en tiedà paljonko ja mità niistà lopulta syntyy. Lanka on siskoni vanhaa, verhoksi tarkoitettua puuvillalankaa ja sità on rajallinen mààrà. Meneillààn on myòs niin monta keskeneràistà projektia ja mieli halajaa koko ajan lisàà, joten en ole varma, jaksanko keskittyà tàmàn palapelin kokoamiseen kovinkaan kauaa.

Pala on halkaisijaltaan n 20 cm, joten se kày jo yksistàànkin vaikka kattausliinaksi kahvikupin alle. Neljàstà palasta saa jo pienen liinan tai verhokapan ikkunaan, muutamasta kymmenestà palasta vàlipaloineen liinan tyttàren ruokapòydàlle ja vielà useammasta tulisi upea pàivàpeitto. Viimeksi mainittuun lanka ei riità, joten se on heti pois kuvioista. Siità ruokapòydàn liinasta haaveilen, mutta olisi ne verhokapatkin kivat!


Paljon kiitoksia edelliseen postaukseen kommentoineille ja Iloista ja Làmpòistà Vappua!

Vàrià kevààseen!

Edellisestà pàivityksestà onkin jo tovi. Nytpà sitten onkin esiteltàvàà runsaasti. Ihan valmista on vàhemmàn, mutta nappeja vaille valmiina sitàkin enemmàn.

Ennen pààsiàistà, sààn ollessa tààllà Pohjois-Italiassa hyvinkin kesàinen, neuloin ja virkkasin jo pari puuvillaneuletta. Nyt, kun ne olisivat kàyttòvalmiina, on sàà taas vàhemmàn kesàinen ja villatakki on  pitànyt ottaa uudelleen kàyttòòn.

Tàmàn verkkomaisen puseron virkkasin Silke Cable' 4 -puuvillalangasta 4 mm koukulla.  Malli on Moda -lehdestà nro 3/2011. Tàhàn vàhàn pidennettyyn mallliin lankaa kului 335 gr. Lopputulokseen olen tyytyvàinen ja pusero pààtyy kyllà heti kàyttòòn, kun sààt sen sallivat.

Samat rypàletertut ovat molemmin puolin ja tyò virkattiin ylhààltà alas. Lopuksi viuhkareunus kaula-aukkoon.

Pitsineuletakin neuloin samasta puuvillalangasta 4 mm pyòròpuikoilla, helmaosan saumattomana. Malli on Dropsin nettisivuilta, nro 101-32, ja myòs tàmàn neuloin hiukan ohjetta pidemmàksi. Lankaa kului melkein tasan 400 gr. Nappeja odottaa edelleen ja niità làmpòisempià kelejà pààstàkseen kàyttòòn. Tyytyvàinen olen tàhànkin tyòhòn. Pitsineuleet ovat kauniita ja kokokin osui ihan kohdalleen.

Tytàr sai lukuhetkiin nutun ja sukat. Molempien mallit ovat Tine Solheimin kirjasta Leikkià langoilla. Lankana on italialaisen BBB Filaton Bebe' 70, jossa 70% merinovillaa ja 30% akryylià ja vahvuudeltaan 3 mm puikoille. Lanka on suloisen pehmeàà,  onhan se làhinnà tarkoitettu lasten neuleisiin. Reunus neulottiin erikseen ja yhdistàmiskohtaan neuloin koristenauhan, kaulaan satiininauha. Ohjeesta poikkesin sen verran, ettà itse nuttuosan neuloin sileànà neuleena. Lankaa kului n. 100 gr.

Tàtà hauskaa sukkamallia olen neulonut aiemmin itselleni yòsukiksi. Ne on

kuin tehty pariksi juuri tuolle lukunutulle, joten nyt on tyttàrellàkin sellaiset. Tàllaisesta vahvistamattomasta villalangasta neulottuna ne ei kummoisempaa kàyttòà kestàisikààn. Suloiset ovat satiininauhoineen! Lankaa sukkiin meni vain 67 gr.

"Kesàksi kaunista kolmosille" -malliksi isoàiti valitsi Dropin Illy -neuletakin, malli BS-001-bn. Nekin tàssà esittàytyvàt nappeja vaille valmiina.  Lankana on Bebe' 70 -villa/akryylilanka ja takit neuloin saumattomana 3 mm pyòrò- ja sukkapuikoilla. Lankaa kului kolmeen pieneen takkiin alle 350 gr. Takit onnistuivat hyvin, ainostaan jànnitàn, osuivatko koot kohdalleen. Kylàputiikkimme rouva lupasi tuoda tukusta takkeihin kauniit napit ja ne saatuani takit matkaavat Suomeen.

Tàllaiset ihanat napit saapuivat ja ommeltiin heti paikoilleen.  Ikuistettiin myòs kuviin ennen pakettiin pakkaamista. Suloiset napit suloisten pienten tyttòjen takkeihin.

Itselleni neuloin myòs uudet yòsukat Dropsin Deligt -langasta. Neuloin ne samalla silmukkamààràllà kuin tyttàren sukat, mutta 2,5 mm puikoilla ja pienethàn niistà minulle tuli. Toivottavasti tytàr kelpuuttaa nàmà jalkaansa vaikkei punaisten sàvyjen ystàvà olekaan. Satiininauhat vielà reikàriviin, niin ovat valmiit kàyttòòn.

Lopuksi kiitàn kommenteistanne ja useasta blogini saamasta tunnustuksesta. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Pupuja ja tipuja keittiöönkin!

Pääsiäisprojekti on tältä vuodelta valmistunut eli viimeisetkin aiheeseen liittyvät neulomukset ovat valmiina. Pari patalappua vielä valmistui tyttären keittiöön, jossa minä itse kyllä tänä pääsiäisenä kokkaan eli pääsen testaamaan varmasti tekeleitäni ihan käytännössäkin.

Aiheet ovat samat kuin edellisessä postauksessa esittelemissäni sukissa. Ohjeet ovat Dropsin nettisivuilta ja materiaalina on Dropsin Fabelia, Shoppel Wollen Admiralia ja Austermannin Step Classicia, ohuita villasekoitelankoja, jotka käytin kaksinkertaisena. Neuloin pyörönä 4,5 mm puikoilla ja virkkasin reunukset 3,5 mm koukulla.  Normaalisti teen patalaput puuvillalangoista, mutta  nyt villalankojen puolelta  löytyi varastosta parhaiten sopivat värit.

Mukavaa ja rauhallista pääsiäisen aikaa!

Pääsiäisenäkin jalat lämpiminä!

12 sukkaparia vuonna 2012 -projekti on startattu, mutta ei suinkaan niillä Flower Power -sukilla, kuten suunnittelin. Minulla nämä suunnitelmat näyttävät nykyään elävän, vain muutos on pysyvää!
Kun tässä pääsiäisvalmisteluja olen tehnyt, on puikoilla ollut myös kahdet Dropsin aiheeseen sopivat sukat; toiset tyttärelle ja toiset itselle. Tänään viimeistelin ne valmiiksi. Jos en kovin väärin veikkaa, niin tytär valitsee itselleen pupusukat.

Kun aikataulu oli vähän tiukka muiden valmistelujen ohella, päädyin neulomaan sukat kaksinkertaisilla langoilla. Valkoinen lanka on Dropsin Fabelia ja keltainen ja punainen Schoppel Wollen Admiralia. Neuloin  3,75 mm sukkapuikoilla, resorit 3 millisillä. Sukat ovat turhan paksut minun makuuni, mutta joskus joutuu tekemään tällaisia kompromisseja.

Toteutukseenkaan en ole tyytyväinen. Jälki ei ole niin kauniin tasaista kun saan aikaan ohkaisella langalla ja pienillä puikoilla. Myöskään kerroksen ja langan vaihtokohdat eivät tulleet tarpeeksi siistejä. Nenät, viikset ja nokat, jotka kirjailin valmiiseen työhön, eivät nekään onnistuneet toivotulla tavalla. Mutta tällaiset tällä kertaa.

Nyt moni ihmettelee, että tarvitaanko Italiassa villasukkia vielä pääsiäisenä ja minä vastaan, että tarvitaan! Ulkona on kyllä jo kesäkelit, mutta sisällä asunnossa viileät lattiat. Ja kun on yksinkertaiset ikkunat ja ovet eikä rakennusta rakennettu kovin tiiviiksi, niin paleltaa täällä ainakin minun jalkojani. Toki minä pidän villasukkia Suomessakin kesät talvet ja niin pidin täälläkin viime kesänä.

Yhtään virpojaa ei ole käynyt oven takana; eivät ne taida tietää virpojista täällä mitään! Toinen maa, toiset tavat!

Mukavaa alkavaa viikkoa!